Takapihan kuninkaan pöytä

Pöytä, jonka ääressä takapihan kuningas hallitsee

100 mm vahvat ja yli 500 mm leveät lankut, jotka oli sahattu vuosirenkaiden mukaan yli satavuotiaasta imatralaisesta pihakuusesta, huusivat minulle pöytää. Pöytää, joka kestää säätä kesät talvet. Pöytää, jonka ympärille mahtuu isompikin seurue nauttimaan pimenevistä syysilloista grillauksen merkeissä. Pöytää, jonka jalat eivät ole tiellä. Pöytää, joka kunnioittaa puun luonnetta.

Yhdessä lankussa oli vielä kaarna tallella. Tämä piirre määräsi, että lankku halkaistiin pöydän kannen reunoille, jolloin kannesta tuli elävä. Toisen lankun höyläsin käsin täysleveänä ja se istui kanteen keskelle. Nämä lankut muodostivat metrin leveän pöytätason, jolloin keskelle pöytää mahtuu kattamaan isommankin juhla-aterian.

Kolmas lankku sisälsi jalat. Orgaanisuutta henkivä pöydän kansi suorastaan pyysi orgaanista muotoilua jalkoihin. Jalat näyttävät kasvaneen kannattelemaan jämäkkää kantta. Jalkojen sijoituksen taas määräsi haave isännän ja emännän paikoista pöydän päissä. Siksi sisennetyt jalat.

Kansilankkujen leveys ja odotettavissa olevat rankat sääolosuhteet vaativat jalkojen kiinnitykseltä paljon. Insinööri minussa kehotti huomioimaan erityisesti ilmankosteuden suuren vaikutuksen kansilankkujen leveydessä. Lankkujen piti päästä laajenemaan ja kutistumaan rauhassa omaan tahtiinsa rikkomatta mitään. Tämä onnistui valtavalla liukuvalla sinkkaliitoksella, eli lohenpyrstöliitoksella, joka sallii vapaan sivusuuntaisen liikkeen. Sinkkaliitos itsessään on erittäin näyttävä ja kaunis yksityiskohta, joka vihjaa katsojalle pöydän tukevuudesta ja kestävyydestä.

Pöytä on osoittautunut japanilaishenkisen rakennesuunnittelun toimivan erittäin hyvin myös Suomen ilmastossa. Useamman vuoden ulkona sään armoilla olleessa pöydässä näkyy ainoastaan puun luonnollista halkeamaa, mikä itsessään vahvistaa esineen sielua.