Perhosia ruokapöydällä

Perhosia ruokapöydällä

Matilla oli visio ja haave. Matin visiossa heidän perheensä juuri uusitussa keittiössä seisoi ruokapöytä, joka oli valmistettu tiikkipuusta. Hän oli jo ottanut ison askeleen kohti pöytää, kun eräällä kaukomaille suuntautuneella lomamatkalla seurueeseen oli kuulunut eräs helsinkiläinen professori, joka kertoi aikanaan ostaneensa tiikkiplantaasin Etelä-Amerikasta. Professori oli sahauttanut puut lankuiksi ja laivauttanut kontillisen tiikkiä Suomeen. Nyt Matilla oli mahdollisuus hankkia professorin viimeiset lankut itselleen.

Kotiin palatessaan Matti suuntasi Helsingin keskustassa olevan kerrostalon kellariin hakemaan pöydän kanteen tarkoitetut lankut omaan varastoonsa.

Aikansa pöydästä haaveiltuaan Matti päätti lopulta ottaa yhteyttä minuun. “Hei Ville, minulla olisi muutama arvokas tiikkilankku, joista haluisin pöydän. Tekisitkö minulle sellaisen meidän uuteen keittiöön?”

Siitä alkoi tämän Luomuksen tarina. Matti oli hetkeä aiemmin ostanut kuusi kappaletta tuoleja, joiden tuli sopia pöydän ympärille. Ajattelin heti keittiötä mittaillessamme, että kuuden tuolin mahduttaminen perinteiseen nelijalkaiseen pöytään ei tule onnistumaan hyvin. Pöydän jalat kolhisivat joka aamu polvia. Siksi päädyimme kaksijalkaiseen pöytään.

Kaksijalkaisuus aiheuttaa tasapainohaasteen. Miten pöytä pysyy pystyssä, varsinkin kun perheen pullataikina on perinteisesti vaivattu ruokapöydän ääressä? Ongelman ratkaisuun otin avuksi modernit työkalut ja 3D-mallinsin pöydän. Painopisteen määrittäminen oli siten mahdollista ennen kuin professorin lankkuihin tehtiin naarmuakaan. Ratkaisu löytyi yhdistämällä tiikki teräslevyyn, jolloin 150 kg kuorma pöydän reunalla ei vielä aiheuta kaatumista. Samaista 3D-mallia käytimme erilaisten muotojen ja tyylien havainnollistamiseen koko perheelle.

Kun muoto oli lukittu, aloin työstämään lankuista pöydän kantta. Valitsin mahdollisimman rauhallisen ja tasapainoisen syykuvion kanteen, mikä antoi luonnon oman kauneuden nousta esiin. Muutamassa lankussa oli luonnollisia halkeamia ja toukan tekemiä koloja. Jottei halkeamat laajenisi Suomen ilmastossa kosteuden vaihdellessa, päätin sitoa ne pienillä perhosilla eli poikkisyin upotetuilla kiiloilla. Asettelin perhoset peittämään myös toukankoloja. Lopputuloksena pöydän kannella liihottaa perhosia näyttävinä yksityiskohtina.

Kokonaisuudesta tuli siro ja kestävä katseenvangitsija, joka on varma jäänsärkijä illanistujaisissa ja perhejuhlissa.